Tekijänoikeus opetuksessa ja oppimateriaalin valmistamisessa

6. Tekijänoikeus pähkinänkuoressa

6.2. Mitä tekijänoikeus tarkoittaa käytännössä?

Teoksen tekijällä on oikeus päättää teoksensa käytöstä. Tekijällä on pääsääntöisesti yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita, muunnella ja muokata teosta sekä saattaa teos yleisön saataville. Tekijällä on myös oikeus saada korvaus teoksen käytöstä. (Haarmann 2001, 45 - 56.) 

Teoksen kappaleiden valmistaminen voi tapahtua millä keinoin ja missä muodossa tahansa, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, kokonaan tai osittain. Kappaleen valmistamisena pidetään esimerkiksi teoksen laittamista verkkosivulle sekä teoksen siirtämistä laitteelle (esim. tallentaminen), jolla se voidaan toisintaa (esim. nauhoittaminen). Myös kappaleiden valmistaminen teoksesta muokattuna, käännettynä tai esimerkiksi toista tekotapaa käyttäen kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. (Haarmann 2001, 46 - 47; TekijäL 2§.) 

Myös oikeus muunnella teosta kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Teoksen muuntelua on mm. päivittäminen, kuvan värien muuttaminen, kuvan rajaaminen. Pelkkä teoksen käyttölupa ei oikeuta teoksen muunteluun. Oikeutta teoksen muunteluun ei ole silloinkaan, vaikka tekijä olisi luovuttanut teoksen kaikki oikeudet. Lupa teoksen muunteluun tulee aina pyytää tekijältä erikseen ja nimenomaisesti. Sama koskee oikeuksien luovuttamista edelleen kolmannelle osapuolelle. (Harenko 2003; Rehbinder 2006, 13.) 

Teoksen saattamisena yleisön saataville pidetään teoskappaleiden (teoksen tai sen kopioiden) levittämistä yleisölle, julkista esittämistä tai näyttämistä sekä yleisölle välittämistä "johtimitse tai johtimitta". 

  • Levittäminen voi tapahtua esim. lainaamalla, lahjoittamalla, vuokraamalla tai myymällä teoskappaleita (Haarmann 2001, 47; TekijäL 2§).
  • Yleisölle välittämistä on se, kun teoskappale välitetään yleisölle tietoverkon, kameran, mikrofonin tms. välityksellä. Kun ennalta määräämättömällä joukolla on mahdollisuus saada teos käyttöönsä esim. tietoverkon välityksellä, katsotaan toiminta yleisölle välittämiseksi. Tässä yhteydessä ei salasanasuojauksella ole merkitystä. Myöskään teoksen alkulähteen ja yleisön välimatkalla ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Esimerkiksi teoksen välittäminen teknisten apuvälineiden avulla luentosalissa läsnä olevalle yleisölle katsotaan teoksen välittämiseksi yleisön saataviin. Tilanteesta riippuen teoksen välittäminen samassa tilassa olevalle yleisölle voidaan katsoa myös julkiseksi esittämiseksi. (Hallituksen esitys 28/2004; Kontkanen s.a.; TekijäL 2 §.) 
  • Julkisesta esittämisestä on kysymys, kun teos saatetaan läsnä olevan yleisön nähtäväksi tai kuultavaksi. Esittäminen ei riipu teoslajista, vaikkakin esittäminen koskee yleensä sävellys-, näyttämö-, elokuva- ja kuvateoksia. Julkista esittämistä on esim. se, kun musiikki- tai elokuvateosta esitetään läsnä olevalle yleisölle joko välittömästi elävänä esityksenä tai välillisesti teknisiä apuvälineitä käyttäen esim. kaiuttimien, kuulokkeiden tai dataprojektorin avulla. Kontkasen (s.a.) mukaan esimerkiksi valokuvan projisoiminen läsnä olevalle yleisölle tai teoksen saattaminen kielistudiossa kuulokkeiden kautta usean henkilön saataville samanaikaisesti katsotaan julkiseksi esittämiseksi. (Hallituksen esitys 28/2004; Kontkanen s.a.; Haarmann 2001, 47 - 51; TekijäL 2§.) Näytelmä- ja elokuvateoksia lukuunottamatta julkaistujen teosten esittäminen on sallittua opetuksen yhteydessä (TekijäL 21§). 
  • Julkisesta näyttämisestä on kysymys silloin, kun teosta näytetään läsnä olevalle yleisölle yleensä ilman teknisiä apuvälineitä. Tyypillisesti tällöin on kysymys kuvateoksesta, kuten valokuvasta, kartasta, selittävästä piirrustuksesta tms. (Kontkanen s.a.; TekijäL 2§.) 
Tekijällä on oikeus tulla mainituksi, kun hänen teostaan käytetään (ns. isyysoikeus). Toisin sanoen, tekijän nimi tulee mainita hyvän tavan mukaisesti teosta käytettäessä. Tekijän nimeä ei myöskään saa poistaa teoksesta. Ainoastaan siinä tapauksessa, että tekijä haluaa pysyä tuntemattomana, voidaan tekijän nimi jättää mainitsematta. Teosta ei myöskään saa käyttää, esittää tai muunnella tekijän arvoa tai omaperäisyyttä loukkaavalla tavalla (ns. respektioikeus). (Haarmann 2001, 52 - 53; TekijäL 3§.) 


Tekijänoikeuslaissa (404/1961) on joitakin säädöksiä, jotka rajoittavat tekijän oikeuksia. Opetuksen näkökulmasta tärkeimpiä rajoitussäädöksiä ovat sopimuslisenssien (Kopioston kopiointilupa) mukainen valokopiointi (13§), sopimuslisenssin nojalla tapahtuva teosten käyttäminen opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa (14§), opetuksessa käytettävät kokoomateokset (18§), julkinen esittäminen (21§), sitaatti (22§). Mikäli harkitset teoksen käyttöä opetuksessa rajoitussäännösten perusteella perehdy ensin huolellisesti säännöksiin, sillä niissä annetut teosten käyttöoikeudet on määritelty aina yksityiskohtaisesti ja tarkasti. 

Lisätietoa esim. Kontkanen (s.a.) Rajoituksia tekijän oikeuksiin http://blogs.helsinki.fi/tekijanoikeudet-opetuksessa/?page_id=7927